GRADUCRAFT

Vähän taas lykitään etiäpäin.

2012-01-17T00:12:00.000+02:00

Vääpelin kanssa käyty kommenttien vaihto on nyt houkutellut mut hullun tutkijan tielle ja nyt onkin mahdollisesti hakusessa koeeläimiä gradua varten.

Suunnittelinkin jo aiemmin, että itse aloittaisin taas kuvapäiviksen pitämisen ja siitä ideasta aion pitää kiinni. Enää on vain se itseaiheutettu valinnanvaikeus. Tyhjiä vihkoja on roppakaupalla, mutta yksikään ei tunnu hyvältä.
Pikkuinen sivuseikka.

Ajattelinkin, että sen lisäksi, että itse aloitan taas tämän piirros päivässä -rupeaman, niin houkuttelisin myös muutaman muunkin ihmisen kokeilemaan kuvapäivis ideaa.
Näin äkkiseltään ajattelin, että kokeilu voisi kestää vähintään 4 kuukautta, mutta tietenkin kukin saisi lopettaa missä vaiheessa tahansa tai pitää vaikka taukoja jos siltä tuntuu. Sekin olisi osa tutkimustulosta.

En nyt ole ehtinyt mitään tarkkoja ohjeita miettiä tätä varten, sillä tämä on vasta suunnitteluvaiheella, mutta perusperiaate on kuva / päivä. Jokainen osallistuja tietenkin asettaa itselleen tavoitteet, joiden takia tähän kokeiluun ryhtyy, sillä ensisijaisesti tätä pitää tehdä itseään varten.

Kokeiluajan päättyessä voisin haastatella hieman osallistujia ja mahdollisesti käydä yhdessä läpi kuvapäivistä ja kokemuksia.
Tutkimuksen kautta saatu palaute ja kokemukset toimisivat aineistona ja niiden perusteella voisin yrittää kehittää kuvapäivisideaa eteenpäin.

Tälläistä tänään.

Edistystä tjsp.

2012-01-16T19:47:00.001+02:00

Kaivoin kaikki PPK:t vihdoinkin esille. Vol. 14 näyttäisi olevan ainut hukassa oleva vihko, eikä sen olinpaikasta ole tällä hetkellä tietoa. Ei löytynyt kirjahyllystä ainakaan.

Hieman outoa taas selailla noita vihkoja. Osaan en ole varmaan edes katsellut muuton jälkeen ja siitäkin on jo puolitoista vuotta.

Ajattelin, että seuraavaan graduseminaariin veisin yhden noista havaintomalliksi, ja ajattelinkin ensimmäisen olevan ihan hyvä siihen. Ensimmäisestä on aina hyvä aloittaa.

Pikaisen pläräyksen jälkeen ajatus alkoi nolottaa. Uskaltaako näitä kellekkään näyttää?
Melkein tekisi mieli vain laittaa ne takaisin kaapin päälle piiloon muilta ihmisiltä. En tiedä haluanko koskaan pitää näistä näyttelyä, sillä näitä ei tehty sitä ajatellen, vaan ihan itselleni olen nämä tehnyt.
On näitä yksi ja toinenkin ihminen jo plärännyt menemään mennen tullen, ettei periaatteessa tässä pitäisi häpeillä noloja tai rumia piirroksia.

Osa tästä setistä on oikein hyviäkin! Ehkä jopa parempaa matskua osittain kuin mitä nykyään tuotan.
Mutta paria vihkoa selatessa huomaa oikein selkeästi, kuinka kausittaista mun piirtäminen on oikeasti.
Välillä on sarja piirroksia, joihin on panostettu alusta loppuun ja toisaalta taas on niitä aikoja, jolloin piirros on vain äkkiä sutaistu paperille.

Vol. 16 ja 17 ovat siitä surkeimmasta päästä. Niistä näkee niin tuskaisen selvästi, miten koko homma lähti käsistä ja meni retuperälleen.


Neljä vuotta mahtuu kätevästi yhteen laatikkoon.

Pitää ottaa joskus pari päivää aikaa ja käydä yksitellen jokainen vihko läpi ja tehdä muistiinpanoja. Ja muutenkin miettiä, miten tätä PPK-systeemiä voisi kehittää paremmaksi.

Voisi ensinnäkin vaihtaa PPK(piirrospäiväkirja) -nimityksen vaikka kuvapäivikseksi. PPK on liian pitkä ja osittain harhaanjohtava nimitys.

vähä pitää virettä yllä

2012-01-10T02:24:00.000+02:00

Klikkailemalla näkee paremmin

Muita mietteitä:

- Muiden puuttuminen PPK:hon
- PPK-vihkojen näyttäminen muille
+ tuntemukset, häpeä
- PPK-näyttely
+ haave vai toteutettavissa
- henkilökohtaisuus

Oho. Minä vahingossa koko graduaihe. Tämä paha?

2012-01-04T01:43:00.000+02:00

30.12.2011 seisoin Viikin Prisman lähellä olevalla bussipysäkillä ja lyhyen mutta antoisan keskustelun lomassa päätin vaihtaa gradun aihetta.
Ei kaduta ollenkaan.

Sarjisblogien tutkiminen ideana alkoi tuntua väkisin väännetyltä ja sitähän se taisi loppupeleissä ollakkin. Halusin vain niin palavasti saada ujutettua graduuni piirtämistä ja helpottaa siinä ohella sitä akateemisuuden luomia tuskia. Mutta paskat edelleen akateemisuudelle, saan tähän uuteenkin aiheeseen tungettua piirtämistä.

Valitsin "uudeksi" aiheeksi mun piirrospäiväkirjat.
Olin jo ensimmäisinä yliopistovuosina päättänyt, että tekisin niistä gradun. Jostain syystä ajatus kuitenkin oli tyystin unohtunut, mutta onneksi muistin sen tässä vaiheessa, kun en ollut vielä ehtinyt työstää tuota tympeämpää aihetta.

Pääsen tässä samalla eroon myös kaikenmaailman haastatteluista, joita kaikki ovat minulle tyrkyttäneet. Jos tunnette mua tarpeeksi, niin tietäisitte, ettei multa haastattelu suju ihan noin vaan. Se sosiaalinen ahdistus ja se järjettömän kauan kestävä psyykkinen tsemppaus ja valmistautuminen olisivat kuluttaneet mut loppuun ennen kuin gradun tutkimusaineisto olisi edes koossa.

---

Pienenä tietoiskuna tietämättömille:

Vuonna 2007 kesän alussa päätin ryhtyä pitämään piirrospäiväkirjaa. Sillä ei ollut mitään tekemistä perinteisen päiväkirjakonseptin kanssa, vaan tässä olisi kyse vain jokapäiväisestä piirtämisestä.

Ajatus lähti siitä, että internetissä satuin törmäämään sivulle, jossa annettiin valokuvataitojen kehittämiseksi vinkki, jonka mukaan pitäisi kuljettaa kameraa koko ajan mukanaan ja ottaa päivässä ainakin yksi kuva.
Itse harkitsin valokuvaustaitojen kehittämistä, mutta sitten keksinkin idealle paremman kehityskohteen: piirtämisen.

Päämääränä oli siis tuottaa yksi kuva per päivä piirrospäiväkirjavihkoon. Kyseiseen vihkoon ei tulisi mitään muuta. Piirros tuli aloittaa ja lopettaa yhden vuorokauden aikana, eikä sitä saanut jatkaa enää seuraavana päivänä tai myöhemmin parannella. Jos yhden päivän aikana unohti piirtää, niin sille kuuluva sivu tuli jättää tyhjäksi, muistoksi epäonnistumisesta.

Aloitin aluksi piirtämään A6-kokoisiin vihkoihin ja niitä taisikin kerääntyä yli kymmenen, joiden jälkeen siirryin A5-kokoisiin vihkoihin. Lopulta A5-vihot alkoivat myös tuntua liian ahtailta ja siirryin A4-vihkoihin, joita en sitten yhtä pitemmälle päässyt.

Piirrospäiväkirjoja kerääntyi neljältä vuodelta, vaikka olin haaveillut sen kestävän vaikka ikuisesti. Yhdessä vaiheessa oli vain pakko nostaa kädet ylös ja myöntää tappio. Enää ei ollut tarpeeksi kiinnostusta/innostusta jatkaa sitä, kiitos yliopiston ja masennuksen.

Viimeisimpänä vuonna piirrospäiväkirjan merkitys alkoi hämärtyä ja se meni vain suorittamiseksi. Jokaiselle päivälle oli vain saatava jotain tehtyä ja pahimmillaan liimasin vain vahingossa paperinnurkkaan piirrettyjä viivoja tai lohkeilleita kynsilakan palasia.

---

Oon jo ehtinyt taas suunnitella palan matkaa tätä uutta tutkimusta ja se tuntuu jo näin alkuunsa aika selkeältä kokonaisuudelta.
Ajattelin, että gradun luvut voisi jakaa ainakin neljän pääluvun alle:

1. Ensimmäinen vuosi
- Motiivit
- PPK:n Alku
- PPK: sisältö
- Miltä idea tähän mennessä vaikutti
- Kuvien tulkintaa
*tekniikka, yms.

2. Toinen vuosi
- Kehityksen kulku
- Kuvien tulkintaa
- Projektin eteneminen

3. Kolmas vuosi
- Periaatteessa samaa scheissee kuin ylemmässä, mutta tässä vaiheessa voi varmaan alkaa tutkimaan jo sitä alkavaa alamäkeä ja sen syitä.

4. Neljäs vuosi
- Samaa jargonia kuin edellisissä
- Innostuksen/kiinnostuksen loppu
- Lopullinen luovuttaminen ja mietteet siitä

En tokikaan ajatellut nimetä niitä noin tylsästi, eikä tämä tosiaan tule olemaan näin suppea loppujen lopuksi. Tässä vain hieman hahmottelen, että voisin pääosin jakaa tekstin eri vuosille ja sitten kirjoitella jokaisen luvun alle, mitä silloin tapahtui, yms.

Mietin myös, jos olisin tämän gradun ajaksi aloittanut PPK:n uusiksi, mutta ajatus siitä ahdistaa hieman, sillä taas pitäisi väkisin löytää se aika piirtämiselle. Normaalitilanteessa piirtäminen tapahtuu itsestään. Idea tulee, nappaan vihon ja alan piirtämään. PPK-tilanteessa taas saatan joutua ottamaan vihon käsiin ja piirtämään väkisin oli ideoita tai ei.

Kaikesta huolimatta leikittelin ajatuksella siitä, että pitäisin gradupäiväkirjaa. Tähän voisin yrittää tähdätä, mutta yh. Sana gradupäiväkirja kuulostaa hirveältä. Pitää keksiä jokin kiertoilmaisu sille tai sitten vain teen merkinnät normivihkoni sekaan.
Mutta periaatteena siis piirtää/kirjoittaa jotain graduun liittyvää. Katsotaan kuinka idea ottaa tuulta alleen.

---

Että tälläistä tällä kertaa.

Vähän mä suunnittelen.

2011-11-12T02:18:00.001+02:00

Tämä teksti ei ole mitenkään hienosti ja huolellisesti jäsennelty saati sitten ajateltu. Tai ajateltu tässä on todella paljon, mutta tämä tekstin suoltaminen on aikalailla vain tajunnanvirtaa.

Hirveästi olen nyt yrittänyt miettiä tätä gradua ja sen tutkimuskysymystä. En ole edelleenkään päätynyt mihinkään tiettyyn tutkimuskysymykseen tai tarkkaan aiherajaukseen. Aihepiirinä kuitenkin toimii omat omaelämänkerralliset(?) sarjikset sekä sarjisblogi.

Mielessä kävi, että haluaisin gradussa edes osana sitä käsitellä sarjisblogin/sarjisminäni luomaa mielikuvaa. Millaiseksi ihmiset kuvittelevat minut pelkkien sarjisten perusteella.

Ajattelin, että tätä voisin kokeilla muutaman kaverin avulla.
Kaverit olisivat tietenkin sellaisia, joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa, jotka tuntevat minut edes suurinpiirtein ja joiden kanssa olen puhunut omasta elämästäni.
Antaisin heille tehtäväksi laittaa joku tuttunsa, vaikkapa kaverinsa lukemaan blogiani. Nämä henkilöt olisivat mieluusti sellaisia ihmisiä, jotka eivät minua tunne. Henkilöt voisivat käyttää blogin lukemiseen niin vähän tai paljon aikaa kuin haluavat. He sitten kertoisivat oman näkemyksensä siitä, millaiseksi minut kuvittelevat. He kertoisivat vastauksensa sille kaverille, joka tehtävän antoi ja he sitten puolestaan raportoivat minulle. Henkilöt pysyisivät anonyymeinä.
Voisin sitten käydä läpi vastauksia samojen kavereiden kanssa ja pohtia, osuvatko ne nappiin, vai jäävätkö ne pinnallisiksi tai liian mustavalkoisiksi?
Entä miten tämä tieto vaikuttaa minun ja sarjisteni tulevaisuuteen? Ryhdynkö harjoittamaan itsesensuuria enemmän vai pyrinkö "parantamaan" sarjisminäni luomaa minäkuvaa?

( Onko sarjisminä minäkuva? )

Tämän testin tuloksien ohessa voin käsitellä myös sitä, mitä blogiin/sarjiksiin laitetaan ja mitä jätetään sen ulkopuolelle. Muutamilla sarjisbloggaajilla onkin pyörinyt aihe oman minän ja sarjisminän eroista, sekä myös siitä, että mitä sitä pitäisi sarjisblogiin laittaa tai mitä ei kannata.

Gradussa haluan käsittellä myös noin yleisesti sarjisblogin merkitystä omalla kohdallani. Mutta haluan myös gradua tehdessä kysellä mielipiteitä muilta sarjisbloggaajilta ja herättää keskustelua.

Miksi perustin sen?
Hyödynkö siitä jollain tavalla?
Mitä siellä julkaisen?
Mikä jää julkaisematta?

Kirjoittaessa tuli mieleen, että missä menee omaelämänkerrallisen sarjakuvan raja? Voiko totuutta hipovatkin sarjikset kuulua niihin? Mitä ovat omaelämänkerralliset sarjakuvat?
Tätä pitää hieman täsmentää.

Voimauttava sarjakuva?
Tätä pitää pohtia.

----

Oon ihan unohtanut mainita, että tätä blogia ja näitä mun gradujuttuja saa ja kannattaa kommentoida.
Mitä teille itelle tulee mieleen mun aiheesta, onko ehdotuksia, onko kielioppi ihan vituillaan.
Aikalailla voi ihan mitä tahansa palauttetta antaa.

Pikkuhiljaa lähtee käyntiin

2011-11-09T13:14:00.000+02:00

Klikkaamalla suurenee

Gradumeme

2011-10-26T13:38:00.000+03:00

Välttelen viimeiseen asti opponointitehtävääni. Ei mulla vaan ole mitään lisättävää. Ahistavaa!

Samalla muistui mieleen parin päivän takainen ajatus toisesta graduaiheesta. Tuli hullu idea, että jos sittenkin tekisin gradun meme -juttujen käytöstä sarjakuvissa. Äh, nyt kirjoitettuna tuo idea vaikuttaakin aika tylsältä. Keksin kuitenkin sille haavegradulle otsikonkin:

Memefaces

When ordinary emoticons are not enough

Pitäisi kai keskittyä tämän alkuperäisen idean työstämiseen kuitenkin. Voin sivuuttaa noi memet nykyisessäkin graduaiheessani, sillä aina silloin tällöin käytän meme-matskua sarjiksissani.

Tutkimussuunnitelma on ihan unohtunut opponointiahistuksen ohessa.

Ideariihi

2011-10-06T10:55:00.000+03:00

Siinähän ny väkerrät

2011-10-05T23:36:00.000+03:00

Tästä se sitten lähtee, eli graduähellys.